Tein tanaan loydon Manhattanin kadulta: irtokarkkeja!! Nyt paalla on karkkikooma eli turpea vatsa ja kurkussa epamielyttava tunne ylosnousevasta sokerimassasta. Taa on vissiin asia, jonka opettelemiseen mulla menee loppuika. Sama toistuu mita luultavammin maanantaina eli kotiintulon aikaan, kyllahan taa kooma kahessa paivassa ehtiikin hyvin laskeutua.
Tanaan on sitten viimenen ilta ja huipentuma tan vaihdon aikana. Paiva kulutettiin peeaana katuja pitkin, ikkunoita kuolaten ja vikat pennoset latteen laittaen. Kaytiin kiertaa couchsurferi Chrisin kanssa viimesia must see-paikkoja nenat valuen kunnes tuuli rupes tuntumaan niin jaatavalta, etta paettiin sisatiloihin. Seuraavaks olis luvassa syominki isolla porukalla kun kamppis-Jaana perheenjasenineen liittyy seuraan.
Laukut alkaa olemaan vaadituissa kiloissa, kasimatkatavarat totuttuun tapaan pulleina ja olkapaan repivissa painoissa eli kyllahan taalta aletaan olemaan nyt oikeesti lahdossa. Hypataan huomenna keltaseen tilataksiin porukalla ja hurautetaan kentalle. Siihen loppunee tama 7 ja puolen kuukauden NY vaihto, reilun vuoden paasta toiveena tulla noutamaan todistus ja tekemaan reissu tuttuihin maisemiin. Kyyti on luvassa Helsinki-Vantaalta, muutenhan sinne jaatais viettamaan joulutkin koska saastaminen ei koskaan oo ollu tan Akan hyveita. Nahdaanpa siis ylihuomenna ja niita, joita ei ehdi nahda niin rauhallista joulua!
lauantai 17. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Rochesterin viimeiset yöt
Mistä huomaa paikan muuttuneen kodiksi? Siitä kun viimesinä öinä keikkuvilla patjoilla maatessa pattereiden nipsuvat äänet tai junan torvensoitot ei enää häiritse, tutut lenkkeilijät tulee vastaan, aamuapalan voi nauttia omassa lempparipaikassa tai naapureille voi mennä kylään. Ei kuitenkaa alakerrassa oleville naapureille, joiden sietokyvyn rajat on 7 ja ½ kuukauden aikana ylitetty kahdesti: Suomen voittaessa kultaa ja ystävien tullessa läksijäisiin. Sillon naapurin herra tuli kumealla äänellä huutamaan varotuksia, mutta unohti mainita ettei heidänkään kämppä paperiseinineen iltaisin aina ole se hiljaisuuden tyyssija kun rouva kirkuu riidanhaluisena ilmoille kaikki epäkohdat elämästään. Huutojen jälkeen ollaanki otettu aseeks maailman ystävällisimmät naapurit-taktiikan ja toivotaan koko kolmesta sydämestä, että tammikuussa kolmoskämpän vallottaa villi college-poppoo joka ei tunne sanaa hiljasuus tai nukkumaanmenoaika.
Elämän ongelmana alkaa olemaan ajan puute kun asioita on taasen priorisoitu löysällä ranteella. Laukkuun löyty lisää painoa, mutta tenttiin tarvittavat tiedot on vielä 2000 sivun joukossa ja matkalaukku on tyhjänä. Tästä ei kuitenkaa oteta ressiä vaan päivitetään blogia ja mietitään, jospa jo huomenna saisi imurin laulamaan ja kamat kasaan. Toisaalta, eikö just viimesinä hetkinä saa aikaan kaikista eniten kun joutuu tekemään kaikki high speedillä ja mielettömän motivaation ajamana?
Kävin eilen saksan professorin kutsumana kuuntelemassa vanhassa kynttilöiden valasemassa kirkossa kauneinta laulua pitkään aikaan. Kuuntelijat istu hiirenhiljaa paikoillaan ja katseli nuoria kaapuihin pukeutuneita opiskelijoita, jotka joka sunnuntai muutaman kuukauden ajan tulee esiintymään siihen kirkkoon. Viimenen sunnuntai-ilta Rochesterissa sai siis loistavan lopun! Ens sunnuntaina samaan aikaan istutaan jo Atlantin yllä, heitellään hyvästejä tälle paikalle ja näille ihmisille. Suomi, täältä tullaan!
Elämän ongelmana alkaa olemaan ajan puute kun asioita on taasen priorisoitu löysällä ranteella. Laukkuun löyty lisää painoa, mutta tenttiin tarvittavat tiedot on vielä 2000 sivun joukossa ja matkalaukku on tyhjänä. Tästä ei kuitenkaa oteta ressiä vaan päivitetään blogia ja mietitään, jospa jo huomenna saisi imurin laulamaan ja kamat kasaan. Toisaalta, eikö just viimesinä hetkinä saa aikaan kaikista eniten kun joutuu tekemään kaikki high speedillä ja mielettömän motivaation ajamana?
Kävin eilen saksan professorin kutsumana kuuntelemassa vanhassa kynttilöiden valasemassa kirkossa kauneinta laulua pitkään aikaan. Kuuntelijat istu hiirenhiljaa paikoillaan ja katseli nuoria kaapuihin pukeutuneita opiskelijoita, jotka joka sunnuntai muutaman kuukauden ajan tulee esiintymään siihen kirkkoon. Viimenen sunnuntai-ilta Rochesterissa sai siis loistavan lopun! Ens sunnuntaina samaan aikaan istutaan jo Atlantin yllä, heitellään hyvästejä tälle paikalle ja näille ihmisille. Suomi, täältä tullaan!
torstai 1. joulukuuta 2011
Final Countdown !
Ensimmäinen ja viimenen ruskea laatikko otti etumatkaa Suomeen muutamalla viikolla, vaatteiden omistaja seuraa pian perässä! Laskua pidetään joulukalentereilla, jotka sai seremoniallisen korkkauksen 25.11. Jo heti seuraavana aamuna kahvinkeittimelle raahautuessa kalentereiden luolta kuulu epätoivoista huutoa: jännityksestä tärisseet kädet pudotti kalliin ruskean papusen sohvan taakse pölyn sekaan! Mutta mitäpä ei tyttö suklaan vuoksi tekisi? Sohva sai yllättävät voimat allensa ja papunen pääsi sulamaan kämppiksen suuhun.
Kalentereiden lisäks on myös muita asioita, joista voi seurata tän kämpän valmiutta lähteä kotiin. Kuivamuonakaappi on alkanu tyhjentymään, jääkaappi ei enää pursua ja ensimmäinen matkalaukku on täyttyny puolilleen. Seiniä on riisuttu puoliks julisteista ja uutta tavaraa tulee kämppään tasasta tahtia. Siis vaatteita. Kenkiä. Kaulahuiveja. Hansikkaita. Kaikkea sitä, minkä voi täältä saada halvemmalla. Kaikista suurin kotiinvalmiuden määrittäjä on kuitenkin Nordean VisaElectron ja pian miinusta näyttävä saldo. Siinä vaiheessa ollaan toivottavasti jo Helsinki-Vantaan lentokentällä hyppäämässä maman ja papan auton kyytiin koska for real, junalippuun ei oo pennosta. Se pennonen ollaan saletista tuhlattu New York Cityn kahviloihin tai viimeseen pariin uusia kenkiä. Kaikki on kuitenki ollu tän kulutuksen arvosta, kuka nyt apurahoja alkais säästelemään?!
Seuraava reissu on alkanu näyttämään vihreintä valoa. Unkariin on lähtö 25.1.2012 ja kämppä lähellä koulua on hallussa. Kevät vietetään lämpimämmässä maassa kukkien keskellä ja vieraat otetaan mieluusti vastaan!
Oon kämppisten iloksi alottanu myös jouluradio.fi:n kuuntelun, glögin keittelyn ja eilen leivottiin ensimmäiset joulutorttuset amerikkalaisella luumuhillolla, jossa luumua oli 2% ja sokeria loput. Ajatuksen voimalla se maistu samalta ja torttuja uppos saletista yli sallitun rajan. Huomenna vietetään vaihtareiden ja muiden kesken multicultural x-mas dinneriä vierailemalla kolmessa eri kerhotalossa. Amerikkalaiseen tapaan koko toiminta pyörii ruoan ympärillä ja koska liian ostelun takia osa tästä kämpästä on makaroonidieetillä tälläset tapahtumat otetaan vastaan täyden mahan toivossa.
Tänään avasin myös viimeisen tyttöjen kirjottaman kirjeen. Kiitos te ihanat, aika on menny nopeesti! Niin nopeesti ettei täältä oo kaikki edes saanu vastausta. Mutta voitte olla varmoja ettei vastausta jää puuttumaan kun saavun oman maan kamaralle. Soittoa tulee! Nyt lähden kuitenki nauttimaan raikkaasta aurinkoisesta syysilmasta, vielä kun se on mahdollista.
Kalentereiden lisäks on myös muita asioita, joista voi seurata tän kämpän valmiutta lähteä kotiin. Kuivamuonakaappi on alkanu tyhjentymään, jääkaappi ei enää pursua ja ensimmäinen matkalaukku on täyttyny puolilleen. Seiniä on riisuttu puoliks julisteista ja uutta tavaraa tulee kämppään tasasta tahtia. Siis vaatteita. Kenkiä. Kaulahuiveja. Hansikkaita. Kaikkea sitä, minkä voi täältä saada halvemmalla. Kaikista suurin kotiinvalmiuden määrittäjä on kuitenkin Nordean VisaElectron ja pian miinusta näyttävä saldo. Siinä vaiheessa ollaan toivottavasti jo Helsinki-Vantaan lentokentällä hyppäämässä maman ja papan auton kyytiin koska for real, junalippuun ei oo pennosta. Se pennonen ollaan saletista tuhlattu New York Cityn kahviloihin tai viimeseen pariin uusia kenkiä. Kaikki on kuitenki ollu tän kulutuksen arvosta, kuka nyt apurahoja alkais säästelemään?!
Seuraava reissu on alkanu näyttämään vihreintä valoa. Unkariin on lähtö 25.1.2012 ja kämppä lähellä koulua on hallussa. Kevät vietetään lämpimämmässä maassa kukkien keskellä ja vieraat otetaan mieluusti vastaan!
Oon kämppisten iloksi alottanu myös jouluradio.fi:n kuuntelun, glögin keittelyn ja eilen leivottiin ensimmäiset joulutorttuset amerikkalaisella luumuhillolla, jossa luumua oli 2% ja sokeria loput. Ajatuksen voimalla se maistu samalta ja torttuja uppos saletista yli sallitun rajan. Huomenna vietetään vaihtareiden ja muiden kesken multicultural x-mas dinneriä vierailemalla kolmessa eri kerhotalossa. Amerikkalaiseen tapaan koko toiminta pyörii ruoan ympärillä ja koska liian ostelun takia osa tästä kämpästä on makaroonidieetillä tälläset tapahtumat otetaan vastaan täyden mahan toivossa.
Tänään avasin myös viimeisen tyttöjen kirjottaman kirjeen. Kiitos te ihanat, aika on menny nopeesti! Niin nopeesti ettei täältä oo kaikki edes saanu vastausta. Mutta voitte olla varmoja ettei vastausta jää puuttumaan kun saavun oman maan kamaralle. Soittoa tulee! Nyt lähden kuitenki nauttimaan raikkaasta aurinkoisesta syysilmasta, vielä kun se on mahdollista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)