Lomasta arjen nautintoihin

Tänään korkattiin syyslukukausi reppu selässä heiluen. Opiskelijoita pursuava campus yllätti suomalaisvaihtarit niin pahasti, että ensimmäiselle historian tunnille saavuttiin posket rusoittavana ja henkeä kiivaasti hakien. Ennen niin tyhjät tiet oli vallannut Nazareth College huppariset opiskelijat ja ohi pääsi vaan ojan kautta. Tätä viivästystä ei tietenkään oltu laskettu arvioituun matka-aikaan välillä kämppä ja campus. Kun historian luokan ovi oli paiskattu auki, puna syveni ja hengitys tiheni 60 silmäparin kääntyessä kattomaan tulijoiden suuntaan. Siinä sitten yritettiin hymyillä 4 kuukauden aikana opittua jenkkihymyä ja mumista "anteeksi, että olen myöhässä koska..." litaniaa. Kun oman päänsä oli saanut muiden istuvien tasolle saatiin huomata olevamme luokan ainoat maagisen 20 ikävuoden ylittäneet. Loppuaika meni hihitystä kuunnellessa ja omaa nimilappua piirrellessä.

Ennen tätä juhlapäivää saatiin kuitenkin nauttia East Coast roadtripistä. Reissu alko neljän hengen yrittäessä epätoivoisesti survoa omat kassinsa päällekkäin peräkonttiin, jossa ei yksinkertasesti meinannu löytyä tilaa neljän melkein naisen elintärkeille tavaroille. Ajoittain manailtiin peruutuspeilin huonoa näkyvyyttä, mutta koskaan ei kyseenalaistettu huiman korkeita korkoja tai niiden viemää tilaa. Huono näkyvyys lienee ollut myös syy leirintäalueen valkoisen tolpan päälle ajamisessa. Muistoksi Chevi sai astetta kuumemmat vanteet, seeprakuvioinnilla.

Reissun parhaat hetket koettiin ehdottomasti North-Carolinen OBX-saarilla, jossa saatiin nauttia lämmöstä ja Atlantin aalloista hiekkaa ja suolavettä haukkoen. Suuria kaupunkeja kolutessa ja reissuväsymyksen iskiessä päätettiin yhteistuumin virkistää mieltä menemällä Kings Island huvipuistoon. Kuten asiaan kuuluu, tehtiin pahoja virhearviointeja. Yhden laitteen skippaus sapetti niin paljon, että seuraavaan oli lähdettävä oksennusuhasta huolimatta. Viimenen vuoristorata oli liikaa ja hidas askellus muuttui ryminäksi kohti lähimpää vessaa jossa polvet painu kohti urean päällystämää laattalattiaa ja oksennus pärskäytti pyttyvedet paidalle. Viimeset huvipuistohetket vietettiin vienosti tuoksahtaen, mutta parasta vapaapudotus (110km/h) laitetta fiilistellen.

Teitä kulutettiin 4348 km verran, vettä kului 112 pullollista, ulkona syötiin 42 kertaa, hotellissa yövyttiin 10 kertaa ja syötyjen sipsipussien määrässä ehdittiin jo seota laskuissa. Loput yöt vietettiin kun sillit purkissa lämmössä telttaillen joissa yleiset säännöt kuuluivat: a) jos haluat tilaa, leiki nukkuvaa ja mätki muut pois tieltä b) koska yölliset pissareissut on rasittavia, muista astua jokaisen eteen tulevan raajan päälle. Ihan varmuudeks. c) ole eka unessa, siten ei tarvii huolehtia keskellä nukkujana kahden muun hönkivän lämmintä unihenkeä (sipsihengitys oli jo astetta kovempi juttu) kohti jo muutenkin kiiltävää naamaa. Telttailu koettiin kuitenkin seikkailuna, joka kruunattiin viimeisenä iltana vaahtokarkkeja grillaten.

Pitkällä reissuja parhaita hetkiä on monia, mutta alla niistä muutamia.  Ei aina paras laatu, mutta tunnelma korvaa näissä kuvissa sen mihin ei vielä oo varaa.

 Valkonen Talo

 Innostuneet telttailijat ja tiimipaidat

 OBX ja hiekkadyynit

 OBX fiilistelyä

 OBX

 Charlestonin kadut

 Atlanta

 Fiilis korvaa laadun. Ensimmäiset s'mores:t

 Cincinnati ja kämppikset

 Kings Island huvipuisto

Täällä nautitaan!

Reissusta poiketaan tähän iltaan. Noustiin lauantaina kukonlaulun aikaan ylös torille ja käytiin ostamassa tuoreita herkkuja. Pistettiin viimeset dollarit maailman isoimpaan basilikapuskaan ja matkalla autoon ajattelin nuuhkasta maailman parasta tuoksua. Meitä oli huijattu! Basilikat oli matkustanu kalojen seassa tai sitten sitä oli ruokittu kalavedellä. Olin niin vihanen etten edes antanu niille vettä. Kahen päivän jälkeen pääsin asian yli ja nyt jääkaapissa tuoksahtelee ite tehty pesto. Huomenna testataan erottuuko sieltä kalavivahde. Huominen vapaapäivä on rakentunu hyvinkin kiireiseksi kun aiotaan mennä hieromaan joulukuuvuokran alennusta kera viimesen fazerin sinisen ja hakea tennismailat koululta lainaksi. Varokaa Williamsit, here we come!

I'm on the road again..

Pakatut laukut ja keltanen frisbee odottaa lomalaista eteisessä. Kohta puhuu lihas ja peräkontti täyttyy ääriään myöten elämääkin tärkeimmistä tavaroista, aina souristusraudoista lähtien. Kaks viikkoa laatuaikaa neljän hengen porukalla amerikan raudan sisällä kutsuu, suotavaa olisi jos kaikki tulis hengissä takasin. Suunnitelmana on siis pitää lihakset vetelinä auringon alla ja vatsat itärannikon tarjoamia herkkuja täynnä. Tästä se lähtee: East Coast Roadtrip. Let's hit the road!

 Lecthworth State Park

Candice&minä

Kesäloma !

Heräsin valkosipulin päihdyttävään tuoksuun enkä viittaa omasta kurkustani kumpuavaan löyhkään vaan jonkun onnellisen posauttaman eväspussin sisältöön megabussissa. Tämä onnellinen saa nauttia eväänsä noin 80 silmäparin seuratessa. Itse ajattelin olla kurkottamatta kaulaani ja aloin asettelemaan itseäni ja läppäriäni asentoon, joka pysyisi mukavuusalueella. Laittamalla ittensä kahteen 90 asteen kulmaan (osoittautu ihmeen hankalaks), heittämällä läppärin näppäimistön edessä istuvan selkänojaa kohti ja näytön suoraan kohti taivasta sekä luonnollisesti nostamalla hartiat korviin aloitan tämän mukavan näppäilytuokion.

Nyt mietin missä vaiheessa bussin istuintila on käyny liian pieneksi. Putkikassin nappaaminen onnistuu ujuttamalla hihnat varpaiden väliin ja voimistamalla omia jalkalihaksia. Ekalla kerralla otin riskin, littasin oman pääni ikkunan ja edessä istuvan teinipojan nukkuvan pään väliin samalla kun oma takalisto nousi vieressä istuvan mustan miehen syliin. Nyt oon pysyny omien viivojeni sisäpuolella, mutta jännitän oman rakkotuntemusten voimistumista ja vieressä istuvan herättämistä yli kun en aio pomppusella tiellä hypätä. Vois myös olla, että reissussa surkastuneet lihakset kieltäytys tästä machonäytöksestä ja läsähtäisin kesken hypyn uudemman kerran FBI arskapäisen-näkösen herran syliin. Mahtava kun ihmiset pitää kiinni omasta tyylistään jopa nukkuessa ja sateen tehdessä polkuja ikkunaan.

Tämän kesän lomasta on eletty vasta neljä päivää ja huomaan olevani elämäni huonoimassa lomakunnossa. Syytän hajoituksen puutetta ja liiallista työntekoa mielettömästä väsymyksestä, joka iski mut kuoleman nopeasti uneen heti bussiin noustessa. Liian vähällä unella tuskin on osaa asiaan. Edessä on vielä pitkä roadtrip itärannikkoa pitkin ja peilistä kurkkiviin pandasilmiin saa tottua.

Olen huomannut joitakin muutoksia itsessäni. Ennen jo sanan "odotus" sanominen sai Akan hermoromahduksen partaalle tai  mihin tahansa liittyvä päämääröttyys oman itsehillinnän katkeamaan ja kielen laulamaan kauniita ajatuksia ilmoille. Nyt epätietoisuus otetaan vastaan nukkumalla puolituttujen sohvalla 12-tunnin varotusajalla ja odotusajan iskiessä päälle otetaan tiukka noja vasten lähimpää elotonta kappaletta. Myös ystävällisen miehen tuoma pullolaatikko otetaan kiitollisena vastaan.

Lähdin NYC:iin ylpeänä omasta travel light-taidoistani kunnes kuulin takanaistuvan dj-jätkän lähteneen kolmen päivän reissuun ilman ainuttakaan samsonitea. Toivon boksereiden puhdistuvan itsestään ja annan respectiä samalla kun manailen omaa turhuutta. Manhattanin katuja pitkin laahustaessa takasin bussipysäkille ja hikinorojen jättäessä sihahtaen jälkiä asfalttiin ajattelin ettei oma 8kg acer todellakaan lukeudu kevyeen reissailuun. Nopeita laskelmia päässäni tehden päätin, että ens kerralla mun putkikassin saumoja rikki paukuttelee omenamerkki tai edes sen pahvinen mainos. Pahvia voi sitten vilautella mutta blogipäivitykset jää vähän vähemmälle.

Ensimmäiset lomapäivät meni suupielet ylhäällä kun Suomesta yhden päivän aikana rantautu rinkkaselkäsiä skeittipoikia (pitäs varmaan jo puhua miehistä) yksi kädellinen. Kenelle ei kelpais hyvä seura ja irtsaripussi, herkkulakko paukahti jälleen kerran rikki vatsan turvotessa sokerimäärästä. Edessä on rankka valehtelu unkarilaiskaverille, mutta en usko sen tajuavan irtsarien arvoa kolmen kuukauden tauon jälkeen. Lohdutuspalkinnoks sille vois ostaa muffinssin, oltas tasoissa.  (Sanoo yli ½kg syönyt kuukasvo)

Lähden jatkamaan lomaani ennen kun mun läppäri polttomerkkaa mun reidet, uskon kanssamatkustajien mielummin haistelevan valkosipulin kun käryneen lihan tuoksua. Jäädään koodeille,

                        A