Tömäytin viis päivää sitten reissukassin tutulle kokolattiamatolle ja sukelsin takasin keskelle vanhoja rutiineja. Reissussa menetin kotrollin moneen asiaan ja nyt yritän kerätä niitä lujalla itsehillinnällä takasin. Koska joihinki asioihin on vaikeata saada kontrollia, kerron niistä muutaman. Suurkaupungin sykkeeseen päästyä mun nahka oli nuori ja nautti tasaisuudesta. Jossain välissä sillä vaan sitten napsahti eikä se pystyny enää ottamaan vastaan mun käden ja suun yhteistyötä. Se alko protestoimaan punasin huutomerkein ja nostatti esille vuorijonon jota voi seurata aina hiusrajasta leuan alle. Eikä tarvii pelätä eksyvänsä, merkit on selvät. Toinen vielä kontrollin ulkopuolella oleva asia on kasvava ongelma. Huomaan ajan kuluneen kun hiukset ulottuu jo leukaan korvanlehtien sijaan, kiitos suomalaisen parturikampaajan. Ilmankosteus ja pyörällä ajo läsäyttää tukan epämääräsen näköseks mössöks joten olen ajatellut palata vanhaan. Ostan papiljotit. Liityn Pittsfordin seniori-klubiin aamuisin ja toivon ettei muisti jätä koskaan yhtäkään rullaa takaraivolle.
Reissussa mun jokainen aisti sai herätyksen, muutama jopa yliannostuksen. Perjantai-iltana hyppäsin metroon ja otin suunnaks Fridan hakemisen. Puhelimet ei toiminu, yhteyttä ei saatu ja treffiaika oli umpeutunu jo jonkin aikaa sitten. Kello kävi puoltayötä. Olin yksinkertasesti paniikkipökäleet kintuissa. Asemalle päästyä siellä kuitenki odotti hymyilevä, mutta kovin väsynyt ja kaks vuotta vanhentunu vaihtarikaveri reppuineen. Hypättiin uuteen metroon ja otettiin suunaks couchsurfingin italialaismies, joka vastaanotti poskisuudelmin ja halauksin. Voi tytöt, annan yhteistiedot mielelläni! Nukuttiin koko NYC matkan ajan isolla ilmapatjalla, pompittiin Friedericken kanssa toisen tahtiin tai läsähdettiin lattiaan toisen karatessa yöllä vessaan. Päivät humppastiin sateisia katuja ja käänneltiin päitämme 360 astetta. Nautittiin ihmispaljoudesta, mielettömistä ruokaravintola valikoimista ja nyt ollaan peeaa.
Paljon voi kuitenkin tehdä ja tapahtua ilman varakasta miestä ja muhkeaa opintolainaa. Kämppis Jaana bongas omalta lomaltaan tullessa kaks suomea puhuvaa tyyppiä, lyöttäyty keskusteluun ja saatiin liput Wegmans LPGA Championshipiin. Se on golfia ja se henkilö oli Minea Blomqvist apureineen. Juhannusaamuna kello herätti uniset nukkujansa kello 07.00, pyörät sai painoa alleen ja vispausta polkimilleen. Juhannuksen kunniaks nautittiin matkasta vesisateen kera ja perillä silmänräpäytyksen ajan auringosta. Meijän kolmen hengen fanijoukko kannusti uuden idolimme huippusuoritukseen ja kisan loputtua päästiin Minean kutsusta backstagelle syömään golfareitten eväitä. Mun fiilistelytaidot ei riitä kuvamaan sitä mielihyvän määrää, minkä nää ruoat sai mussa aikaan. En edes yritä.
Koska juhannus ei ole mitään ilman sadetta ja hyvää ruokaa, lähdetään ostamaan amerikkalaisia uusia perunoita, kalaa ja kasviksia. Kompensoidaan puuttuva kokko, valosa yö ja ruoskaleikit saunassa hyvällä ruoalla ja toistemme seuralla. Nautitaan!