Ensimmäinen ja viimenen ruskea laatikko otti etumatkaa Suomeen muutamalla viikolla, vaatteiden omistaja seuraa pian perässä! Laskua pidetään joulukalentereilla, jotka sai seremoniallisen korkkauksen 25.11. Jo heti seuraavana aamuna kahvinkeittimelle raahautuessa kalentereiden luolta kuulu epätoivoista huutoa: jännityksestä tärisseet kädet pudotti kalliin ruskean papusen sohvan taakse pölyn sekaan! Mutta mitäpä ei tyttö suklaan vuoksi tekisi? Sohva sai yllättävät voimat allensa ja papunen pääsi sulamaan kämppiksen suuhun.
Kalentereiden lisäks on myös muita asioita, joista voi seurata tän kämpän valmiutta lähteä kotiin. Kuivamuonakaappi on alkanu tyhjentymään, jääkaappi ei enää pursua ja ensimmäinen matkalaukku on täyttyny puolilleen. Seiniä on riisuttu puoliks julisteista ja uutta tavaraa tulee kämppään tasasta tahtia. Siis vaatteita. Kenkiä. Kaulahuiveja. Hansikkaita. Kaikkea sitä, minkä voi täältä saada halvemmalla. Kaikista suurin kotiinvalmiuden määrittäjä on kuitenkin Nordean VisaElectron ja pian miinusta näyttävä saldo. Siinä vaiheessa ollaan toivottavasti jo Helsinki-Vantaan lentokentällä hyppäämässä maman ja papan auton kyytiin koska for real, junalippuun ei oo pennosta. Se pennonen ollaan saletista tuhlattu New York Cityn kahviloihin tai viimeseen pariin uusia kenkiä. Kaikki on kuitenki ollu tän kulutuksen arvosta, kuka nyt apurahoja alkais säästelemään?!
Seuraava reissu on alkanu näyttämään vihreintä valoa. Unkariin on lähtö 25.1.2012 ja kämppä lähellä koulua on hallussa. Kevät vietetään lämpimämmässä maassa kukkien keskellä ja vieraat otetaan mieluusti vastaan!
Oon kämppisten iloksi alottanu myös jouluradio.fi:n kuuntelun, glögin keittelyn ja eilen leivottiin ensimmäiset joulutorttuset amerikkalaisella luumuhillolla, jossa luumua oli 2% ja sokeria loput. Ajatuksen voimalla se maistu samalta ja torttuja uppos saletista yli sallitun rajan. Huomenna vietetään vaihtareiden ja muiden kesken multicultural x-mas dinneriä vierailemalla kolmessa eri kerhotalossa. Amerikkalaiseen tapaan koko toiminta pyörii ruoan ympärillä ja koska liian ostelun takia osa tästä kämpästä on makaroonidieetillä tälläset tapahtumat otetaan vastaan täyden mahan toivossa.
Tänään avasin myös viimeisen tyttöjen kirjottaman kirjeen. Kiitos te ihanat, aika on menny nopeesti! Niin nopeesti ettei täältä oo kaikki edes saanu vastausta. Mutta voitte olla varmoja ettei vastausta jää puuttumaan kun saavun oman maan kamaralle. Soittoa tulee! Nyt lähden kuitenki nauttimaan raikkaasta aurinkoisesta syysilmasta, vielä kun se on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti