Äänestyspäivä
Ensimmäinen sightseeing tour!
Bp:n Palatsi
Marketti ja parhaiten hedelmien etsiminen
Apartment, sweet apartment!
Rakastan (ajoittain) vaihtarielämää! Aurinko on vihdoin saavuttanut Budapestin, sulattanu tiet ja myös Lonyay utcan kakkoskerroksen kaksikon jäätyneet jäsenet. Toisinsanoen lämpö hellii, mutta pääasiassa vain siis kaduilla. Koska alettiin nähdä painajaisia kaasulaskuista ja saatiin pienimuotoisia paniikkituntemuksia tulevasta kaasulaskusta, vedettiin kaasuhanat kiinni. Nyt ollaan saatu kuulla kaasun pöhinää ainoastaan suihkun yhteydessä ja muutoin meijät voi bongata kämpän tuoleilta peittoihin kääriytyneinä. Lämpimiä reissuja odotellessa!
Meidän ensimmäinen harjottelu eli psykiatrinen osasto on nyt takanapäin. Ensimmäiset kauhun hetket koettiin jo ovista sisään astuessa kun vastassa oli pelkkää valkosta tiiltä ja porraskuilu oli vedetty itsemurhaa yrittäviä varten täyteen verkkoja. Oon edelleen sitä mieltä, että ne jotka ei ollu jo valmiiks masentuneita tai hulluja muuttu sellasiks siellä ollessa.
Nyt ollaan Unkarin parhaimmassa sairaalassa harjottelussa ja ensimmäisen päivän voi tiivistää yhteen sanaan: hajut. Osaston käytävällä lemus sairaala eli sairaudet ja niiden hoitaminen eikä aamulla juotu yliannostus kofeiinia auttanu vaan tärisytti tätä harjottelijaa entistä enemmän. Pahanolon aallot löi yli tasasin väliajoin ja just kun luulin saaneeni yliotteen päästiin asiaan. Unkari ja etenkin unkarin sairaalat on tupakoitsijan paratiiseja. Mentiin koko kuuden hengen possujonossa osastonhoitajaa seuraten keskikäytävällä sijaitsevaan tupakkohuoneeseen ja mun olemattomat veren happimolekyylit muutti huutonsa jo karjunnaks. Kalvennu naama alko menettää pisamien lisäks myös luomet eikä jalat kantanu ellei ottanu tukevaa otetta käytävänkaiteesta ja samalla nojannu reippaasti seinää vasten. Loppupäivä haistiin stögikseltä ja päätös olla vetämättä syöpätikkaria vahvistu entisestään.
Elämä Budapestissä on kuitenkin hajuista huolimatta erittäin mukavaa! Päivät täyttyy arjesta ja iloista, ihmisistä ja nauravista naamoista sekä itselle tärkeistä asioista. Liian usein tuntuu ettei aika riitä ja ajoittain on liian monta juttua menossa, mutta sehän kuuluu tähän vaiheeseen. Kotona Suomessa sitten rauhotutaan! Nyt on lähdettävä jatkamaan sosiaalista elämää,
A
