Mun elämään on alkanu astua Amerikan tapoja. Toisinaan puhun liikaa ja liian äännekkäästi eikä lautaselle jätetä ruokaa. Roskat dumpataan ilman huonoa omatuntoa samaan roskikseen ja välipalaksi menee jo epäilyttävän paljon rapinaa aiheuttava pussi, jonka syömisessä on ylitetty ennätykset. Tänään runouden tunnilla istuessa ja luokkakaverin tekemiä keksejä sihdatessa suuhun aloin miettiä tuolin reunuksia vasten puristuvaa massaa, jonka olemassaolon olin tyystin unohtanu muun nautinnon tiellä. Elämääni astui rajoitus, jonka ansiosta saan kantaa kuolaliinaa mukana ja fiilistely kantautuu varmasti teille asti. Herkkupäivä. Kerran viikossa. Tiedän, tuun tärisemään tän kylmän kalkkunan kanssa kun mun verestä on haihtunu Chocolate Chip-cookien päihdyttävä sokeri. Nyt alkaa taas vierotus: hei, olen Annaleena ja sokeriaddikti.
Saatiin synttäripäivän kunniaks neljä tsipaletta pyöriä ja ensimmäinen koulumatka taittu tukka hulmuten! Perille päästyä trooppinen ilmasto kuitenki oli vetäny polkijat jo soijan puolella ja tukkakin oli päänahassa kiinni. Tänne on tullu kesä vihdoin villapaitakelien jälkeen ja toivomuksena olis saada nauttia helmoista hetken aikaan.
Oon alkanu arvostamaan amerikkalaisten itsetuntoa lenkkipoluilla. Omia sortseja nykiessä häveliäisyyssyistä alaspäin vastaan juoksee mammoja mikrosortsit jalassa, mielettömän massan seurattessa kiltisti perässä. Respect! Päätin ottaa mallia ja pistän omilla kalkkunakintuilla menemään samalla toivoen vastaantulijoiden sokaistuvan enemmän auringonpaisteesta kun mun kuolemaa huutavista sääristä.
Oltiin tänään toista päivää harjottelussa ja pääsin näkemään keisarinleikkauksen. Heikotuksen hyydyttäessä jalkoja ja viedessä viimesetki värit mun naamalta rupesin harkitsemaan alanvaihtoa. Sitten päätin koota tahdonvoimalla itteeni kasaan ja ajatella kivempia asioita kun leikkauspöydälle makaava äitiä, jonka mahaa viillettiin kerros kerrokselta auki. Olihan se vauva ihan söpö.
Oon päässy tilaan, jossa mikään ei jaksa enää yllättää yhtä karjasua enempää. Tänään tiedotettiin, ettei normaalia vapaata viikonloppua ole tiedossa vaan se vietetään koulussa ja harjotelussa normaalisti klo 6.30 alkean. Tästä johtuen aikaa loppukokeen lukemiseen ei oo ja sinne lähdetään elämän parasta lottoriviä toivoen. Alan olla valmis 1½ viikon päästä tapahtuvaan NYC-Minnesota reissuun, jossa ei tunneta sanoja aikataulu tai pänttäys.
Täällä oli sunnuntaina mieletön ukkosmyrsky. Seurattiin ikkunoista välähtelyä ja katuja huuhtelevia vesimassoja. Autosta asuntoon matka ehti kastella märäks enkä ois voinu olla enemmän fiiliksissä! Koko huone valastu välähdyksen johdosta ja seuraava yö vietetiin kavereiden pienessä mökissä keskellä metsää. Alkuyön sai kuunnella maailman isoäänisten sammakoiden paritteluammuntaa ja aamulla heräs lintujen räkätykseen, joka vei omat ampumishalut jo aivan uudelle tasolle. Ostan pyssyn.
Nykyää meijän kämpässä voi jo kaatua pimeinä tunteina huonekaluihin. Nykyään mun huonettakin koristaa patjan lisäks sohva ja hyllykkö sekä räpsyvä lamppu. Ensimmäiset yöt sai totutella näiden esineiden läsnäoloon kun oli oppinu rakastamaan tyhjää tilaa.
Ennen huonekalujen saapumista nautin lounasta omassa huoneessani tavalliseen tapaan patjaani nojaten kun sattui ensimmäinen onnettomuus Amerikan mantereella. Innostunut löytö netistä kaatoi jalkojen ulotuvilla olleen maitolasin ja kokolattiamatto imas sen sisuksiin kun maukaimman herkun. Siitä lähtien nenäkarvoja on kutitellu mellevä tuoksu, joka on vertaansa vailla. Uutta kaatoa odottelessa.
Koska unirytmi on ennen klo 22.00 nukkumaanmenijällä mennyt täysin sekaisin, täytyy tilannetta yrittää korjata ja alkaa laahustaa kahden askeleen päähän sijaitsevalle patjalle. Ja samalla pitää toivoa, ettei se matka loppuvuodesta taitu jo autolla...
tiistai 31. toukokuuta 2011
maanantai 23. toukokuuta 2011
Kurttuinen tulevaisuus
Musta on tullut täysipäiväinen opiskelija. Niin täysipäiväinen, että alkuyö menee tehtäviä ruksatessa ja loppuyö sängyssä pyöriessä koska tuleva koe on laittanu stressimittarin tulipunasen puolelle. Stressistä huolimatta oon oppinu jotain sukupuolitaudeista, raskaudesta ja kaikista mahdollisista ongelmista siihen liittyen sekä päässy kokemaan ensimmäisen harjottelupäivän äitiyspolilla. Siellä saatiin kuunnella vastasyntyneiden sydänääniä, kylvettää ja ylipäätään ihastella niitä täydellisiä pikku nyyttejä.
Harjottelussa päästiin myös näkemään kaksi vuorokautta vanhan poikavauvan ympärileikkaus. Aikanen herätys ja huonosti syöminen kostautu loisteliaasti ennen lounasta tähän leikkaukseen: teki niin pahaa, että melkein pyörryin. Omat jyrkät mielipiteet ja arvot nousi aika nopeesti pintaan sairaanhoitajien tuikatessa puuduspiikin ilman mitään valmistavaa tekijää suoraan vauvan alapäähän. Ei oikein.
Mun tämänhetkinen ressaaminen on menny jo niin pitkälle, että elottomat olennotkin on alkanu hautomaan itsetuhosia ajatuksia mun puolesta. Eilen hampaita jynssätessä wc:n lasinen lamppukupu tippu suoraan viereen ja särky ziljooniks sirpaleiks. Sain melkein sydärin ja lasia päälle. Puhukaa vielä särkyneestä sydämestä!
Päätettiin viime lauantaina laittaa opiskelijaelämä risaseks ja lähdettiin tuulettumaan tyhjän kämpän kätköistä kickball (http://en.wikipedia.org/wiki/Kickball) turnajaisiin. Meidän joukkue oli ylivoimasesti lahjakkain häviäjä ja kahen hikisen pelin jälkeen löydettiin paikamme katsomosta. Saavuttiin paikalle valkosina voittajina ja lähdettiin menee kuumapunasina lobstereina. Seuraavat yöt meni ihosyövän pelossa ja aloe vera pulloa rutistellessa. Musta tulee maailman kurttusin Akka.
Yleisön pyynnöstä kerron miten Suomen mm vaikutti elämäämme: söimme tortilloja Pertun, Lasan ja Jaakon sekä kämppisten voimin. Huudettiin vähän, manattiin täällä oloa vähän enemmän ja saatiin seuraavana päivänä valitus alakerran mummolta juoksuaskeleista. Ollaan alettu kävelee varpaillaan villasukat jalassa ja puhutaan kuiskaten. Oikeesti? Kaikella suomalaisella rakkaudella hyvä alakerran seniori, musta ei oo hiljaseks enkä aio koskaan muttua sellaseks ellei seuraava lamppu jysähdä muhun niin kovaa, että se vie puhekyvyn.
Mutta nyt lähen kurtistelee kurttujani runoanalyysin ääreen ja odottamaan seuraava jysähdystä tässä elämässä,
-A
Harjottelussa päästiin myös näkemään kaksi vuorokautta vanhan poikavauvan ympärileikkaus. Aikanen herätys ja huonosti syöminen kostautu loisteliaasti ennen lounasta tähän leikkaukseen: teki niin pahaa, että melkein pyörryin. Omat jyrkät mielipiteet ja arvot nousi aika nopeesti pintaan sairaanhoitajien tuikatessa puuduspiikin ilman mitään valmistavaa tekijää suoraan vauvan alapäähän. Ei oikein.
Mun tämänhetkinen ressaaminen on menny jo niin pitkälle, että elottomat olennotkin on alkanu hautomaan itsetuhosia ajatuksia mun puolesta. Eilen hampaita jynssätessä wc:n lasinen lamppukupu tippu suoraan viereen ja särky ziljooniks sirpaleiks. Sain melkein sydärin ja lasia päälle. Puhukaa vielä särkyneestä sydämestä!
Päätettiin viime lauantaina laittaa opiskelijaelämä risaseks ja lähdettiin tuulettumaan tyhjän kämpän kätköistä kickball (http://en.wikipedia.org/wiki/Kickball) turnajaisiin. Meidän joukkue oli ylivoimasesti lahjakkain häviäjä ja kahen hikisen pelin jälkeen löydettiin paikamme katsomosta. Saavuttiin paikalle valkosina voittajina ja lähdettiin menee kuumapunasina lobstereina. Seuraavat yöt meni ihosyövän pelossa ja aloe vera pulloa rutistellessa. Musta tulee maailman kurttusin Akka.
Yleisön pyynnöstä kerron miten Suomen mm vaikutti elämäämme: söimme tortilloja Pertun, Lasan ja Jaakon sekä kämppisten voimin. Huudettiin vähän, manattiin täällä oloa vähän enemmän ja saatiin seuraavana päivänä valitus alakerran mummolta juoksuaskeleista. Ollaan alettu kävelee varpaillaan villasukat jalassa ja puhutaan kuiskaten. Oikeesti? Kaikella suomalaisella rakkaudella hyvä alakerran seniori, musta ei oo hiljaseks enkä aio koskaan muttua sellaseks ellei seuraava lamppu jysähdä muhun niin kovaa, että se vie puhekyvyn.
Mutta nyt lähen kurtistelee kurttujani runoanalyysin ääreen ja odottamaan seuraava jysähdystä tässä elämässä,
-A
maanantai 16. toukokuuta 2011
Amerikan unelmaa
Amerikan unelmaa on kävellä sateessa koululle. Amerikan unelmaa on syödä tomaattikeitto lounaaksi ja joutua tästä syystä juoksemaan kesken tunnin pakarat tiukasti yhdessä vessaan. Amerikan unelmaa on istua 9.00-16.00 luennoilla, lukea ääneen opettajan pyynnöstä kappaleita ja vastata hikipuna otsalla kysymyksiin juuri katsotusta videosta, joka vaivutti katsojan omiin Amerikan unelmiin. Nämä unelmat särjettiin väkivaltaisesti ilmoittamalla kotitehtävät ja seuraavan päivän aikataulu. Professori tulee noutamaan pihasta klo 6.15 ja päivä loppuu runouden tulkitsemiseen 21.30. Olen alkanut vahvasti epäilemään omia unelmiani samaan tahtiin kun painehaavat alkaa kasvaa mun istumalihaksiin.
Oon räjähtäny muutaman kerran, tunneilla väliräjähdykset on ollu lähinnä sihahduksia hampaiden välistä tai silmien siristelyä raivosta. Koska räjähdykset on tuottanut tulosta ja niiden avulla oon päässy mielettömään google.fi kopiomisflow-tilaan, jossa ei tunneta muokkaustaitoja eikä englanninkielen sanoja, aion jatkaa samalla mallilla. Edessä on vielä esseen kirjottaminen, dvd:n katsominen ja 60 sivua tehtäviä tekemättä. Jatkan Amerikan unelman elämistä ja jään odottamaan uutta flow-tilaa,
-A
Oon räjähtäny muutaman kerran, tunneilla väliräjähdykset on ollu lähinnä sihahduksia hampaiden välistä tai silmien siristelyä raivosta. Koska räjähdykset on tuottanut tulosta ja niiden avulla oon päässy mielettömään google.fi kopiomisflow-tilaan, jossa ei tunneta muokkaustaitoja eikä englanninkielen sanoja, aion jatkaa samalla mallilla. Edessä on vielä esseen kirjottaminen, dvd:n katsominen ja 60 sivua tehtäviä tekemättä. Jatkan Amerikan unelman elämistä ja jään odottamaan uutta flow-tilaa,
-A
perjantai 13. toukokuuta 2011
NYC-ROC
Perilla ollaan! Lento lahti myohassa Berliinista, mutta meidan uskollinen sininen toyota odotti kiltista parkissaan NYC kentalla. Sitten heitettiin XXL-laukut kyytiin (mun tapauksessa jo puoliks tyhja ja myllatty koska Akalla oli jo kentalla ylipainoo himppusen liikaa Amerikkaa varten) ja lahdettiin liikenteen sekaan NeverLost-navi ohjeita huutaen. Eika eksytty! Teilla oli liikaa kuoppia meidan pikku autolle, kukaan ei noudattanu rajotuksia ja makkareita mahtu 340 mailin matkalle kymmenia. Amerikka, nopean ruoan luvattu maa.
Maisemat matkan varrella oli roadtripin arvoset, mutta oltiin aivan poikki kun paastiin perille. Jaana ajo urheesti koko matkan koska muut nuoret eivat olleet ylittaneet 25 maagista rajaa. En muista koskaan olleeni oikeesti niin nukuksissa, en edes kiihkeina teinivuosinani. Silmat vaan lerppu kiinni vaikka yritti keskittya puhumiseen.
Ensimmainen yo punkattiin Jaanan ystavien luona josta matka jatku supermarkettien jalkeen omalle kampalle. Sita tilan maaraa! Sisalle mahtus vahintaan kaks Kallion kokosta kamppaa ja naapuritkin koostuu paaosin senioreista. Nurmikot on vihreet, hyvin hoidetut ja kirsikkapuut kukkii.
Jetlagin ansiosta pomppasin tanaan ylos 05:15 ja ajattelin miksei se koskaan oo niin helppoo Suomessa. Kamppikset veteli viela sikeita joten vedin lenkkarit jalkaan ja lahin tutkimaan reitteja koska pyorat huutaa viela ostajaansa kaupassa. Reitin varrella bongasin pyorakaupan ja olin hikinen nena kiinni lasissa alle nanosekunnissa. Ne hengarissa roikkuvat vaatteet! Uskomattoman mageita vareja ja pyoria roikku katosta. Te rakkaat ja ennen kaikkea rikkaat ystavat, lahjotuksia saa teha tannepain koodilla "Akalle pyora johon hanelle ei ole varaa". Kiitos. Oon bongaillu paljon pyorailijoita ja julisteita pyorakauppojen seinissa, jossa mainostetaan pyoratapahtumia. Peraura, tarviin sen pyoran.
Tanaan eli perjantaina alko ensimmaiset tunnit ja sita tyonmaaraa! Saatiin viikonlopuks niin iso vuori ettei mua vissiin naa muualla kun koululla hakkaamassa nappaimistoo. Hyvaa kesaa. Paivat tulee olemaan taydet ja runouttakin mahtuu mukaan: joka tiistai ja torstai klo 18.00-21.30. Se professori varmaan odottaa mun ja muiden paasevan johonkin unenomaiseen tilaan, jossa runouden kasittely on aarettoman vaivatonta ja analyysit syntyy kun ilmasta. Aika on vaan vaara, koska maahan oon yleensa unessa tohon aikaan.
Lampo ja kosteus alkaa olemaan korkeella jo tassa vaiheessa, joten nyt kun mun sortsireidet viela irtoo tasta muovituolista niin ampasen lahimman ac:n alle vilvottelee. Jatkoa luvassa..
Maisemat matkan varrella oli roadtripin arvoset, mutta oltiin aivan poikki kun paastiin perille. Jaana ajo urheesti koko matkan koska muut nuoret eivat olleet ylittaneet 25 maagista rajaa. En muista koskaan olleeni oikeesti niin nukuksissa, en edes kiihkeina teinivuosinani. Silmat vaan lerppu kiinni vaikka yritti keskittya puhumiseen.
Ensimmainen yo punkattiin Jaanan ystavien luona josta matka jatku supermarkettien jalkeen omalle kampalle. Sita tilan maaraa! Sisalle mahtus vahintaan kaks Kallion kokosta kamppaa ja naapuritkin koostuu paaosin senioreista. Nurmikot on vihreet, hyvin hoidetut ja kirsikkapuut kukkii.
Jetlagin ansiosta pomppasin tanaan ylos 05:15 ja ajattelin miksei se koskaan oo niin helppoo Suomessa. Kamppikset veteli viela sikeita joten vedin lenkkarit jalkaan ja lahin tutkimaan reitteja koska pyorat huutaa viela ostajaansa kaupassa. Reitin varrella bongasin pyorakaupan ja olin hikinen nena kiinni lasissa alle nanosekunnissa. Ne hengarissa roikkuvat vaatteet! Uskomattoman mageita vareja ja pyoria roikku katosta. Te rakkaat ja ennen kaikkea rikkaat ystavat, lahjotuksia saa teha tannepain koodilla "Akalle pyora johon hanelle ei ole varaa". Kiitos. Oon bongaillu paljon pyorailijoita ja julisteita pyorakauppojen seinissa, jossa mainostetaan pyoratapahtumia. Peraura, tarviin sen pyoran.
Tanaan eli perjantaina alko ensimmaiset tunnit ja sita tyonmaaraa! Saatiin viikonlopuks niin iso vuori ettei mua vissiin naa muualla kun koululla hakkaamassa nappaimistoo. Hyvaa kesaa. Paivat tulee olemaan taydet ja runouttakin mahtuu mukaan: joka tiistai ja torstai klo 18.00-21.30. Se professori varmaan odottaa mun ja muiden paasevan johonkin unenomaiseen tilaan, jossa runouden kasittely on aarettoman vaivatonta ja analyysit syntyy kun ilmasta. Aika on vaan vaara, koska maahan oon yleensa unessa tohon aikaan.
Lampo ja kosteus alkaa olemaan korkeella jo tassa vaiheessa, joten nyt kun mun sortsireidet viela irtoo tasta muovituolista niin ampasen lahimman ac:n alle vilvottelee. Jatkoa luvassa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)