Täällä eletään Halloweenia! Eilen vedettiin ysäri aerobic-ohjaajien kuteet niskaan ja jumppailtiin koulumatka, perillä oltiin sitten sopivissa lämmöissä eikö revähdyksiä päässy tapahtumaan. Koulu oli järjestäny äksöniä ja campus oli koristeltu kurpitsa teemalla. Suomalaiset ohjaajat sai myös vahvistusta Italiasta kun Alexandra päätti liittyä tiimiin ja tuoda vähän tummempaa väriä neonvärihaamujen keskelle.

Tän kämpän överit ei rajotu ainoastaan näin Halloweenin ajoille vaan ollaan saatu nauttia erilaisuudesta tasasin väliajoin. Viime viikonloppuna järjestettiin vaihtareille haikki, jonka suomalaiset ymmärsi hikoiluna. Hengitys huuruten kaahattiin lauantaiaamuna koululle, trikoot kiiltäen ja valkoset tennarit välkkyen. Aamukahvia hörpätessä se luiskahti väärään rööriin kun muut könys paikalle farkut ja saappaat jalassa. Hetken aikaa yritettiin Jaanan kanssa pitää matalaa profiilia ja piiloutua toistemme taakse, mutta heijastimilla varustetut trikoot nappas huomion samallalailla kun pimeessä juostessa. Päästiin kuitenki asian yli ja perille päästessä saatiin huomata, miten handyt ne oli rinnettä kiivetessä! Askeleen pituus ei jääny haarasaumasta kiinni tai hengitys ahistanu liian kireen vyötärönauhan takia. Osa farkkuilijoista teki myös ameriikkalaiset ja kapus rinteen ylös hissin voimin, Amerikassa on vapaus valita!

Viime viikon perjantaina käytiin myös kokemassa ensimmäinen Haunted Hayride. Istuttiin traktorin vetämään heinäkärryyn ja lähdettiin ajamaan keskelle metsää viini-istutuksien välistä. Paikat oli valittu pelottomina kärryn reunalta, joka osottautu Jaanan osalta ajoittain virheeks. Sysipimeetä polkua eteenpäin ajaessa polkujen reunamilta hyökkäili kammotuksia, joista kiitokseksi Akan kädet sai kouraisuja kiljahtelevalta kämppikseltä: maalla asuneena mun oletettiin olevan tottuneen pimeeseen (?). Palkinnoksi omasta rohkeudesta ostettiin kierroksen päätyttyä uppopaistettuja tän maan herkkuja ja maattiin levynä autossa valkosten jauhojen turvotessa sisällä.

Päästiin kokemaan myös tällä viikolla jotain sellasta, mikä ajaa meitä eteenpäin opiskeluissa. Onnellisen sattuman kautta saatiin pukea siniset kuteet päälle, asettaa suojus kasvojen eteen ja mennä seuraamaan avosydänleikkausta perus räkäosaston sijaan! Alkupelot omasta kaatumisesta melkein hengettömänä leikkaussalin lattialle hälveni kun kaikki energia meni tiiviiseen tuijottamiseen. Meille 160-senttisille oli varattu pienet jakkarat ja siinä me sitten Jaanan kanssa kuikittiin sydänkirurgin selittäessä mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Operaatio alko rintalastan sahauksella ja nyt myös tiedän, miltä ihmisen liha haisee poltettaessa. Kokemus oli uskomaton ja päivän ainoana pelkona oli ajatus omasta rysähdyksestä potilaan päälle meidän kahen yrittäessä hakee yhä vaan parempaa näkymää samalla yrittäen pysyä steriilin "seinän" likasella puolen. Onnistuttiin ja oltiin pelkkää hymyä loppupäivä!

Koulu on tavalliseen tapaan järjestäny paljon päänsärkyä ja vähästä unta, mutta huominen tentti tietää vapaustusta velvollisuuksista vähään aikaan. Päivät muuttuu liian nopeesti yöks ja viikonloput Rochesterissakin käy vähiin. Kahen viikon päästä oon sitten NYC:ssä nauttimassa kera maman ja siskon, unohtamatta luvattua irtsaripussia ja ruisleipää. Life is good!

Pumpkin picking!

 Oma kurpitsa löydetty!

 Aina ei mee nallekarkit tasan.

Käytiin viime lauantaina ettimässä omat kurpitsan satojen oranssien pallojen joukosta. Kriteerit oli kovat eikä annettu sateen tai tuulen haitata tän asian tärkeyttä. Nyt keittiön pöydällä jököttää kaks kurpitsaa, mutta tylsät puukot estää niiden kovertamisen kun tuloksena olis vaan veriset kädet ja edelleen sileät kurpitsat. Halloweeniin aikaa reilu viikko ja asut vielä keksimättä, ehdotuksia?

Räjähdyksiä elämässä

Vaihtoelämä on räjähtäny käsiin. Maanantai otettiin vastaan koululle raahautuen ja NYC krapulasta kärsien. Neljän päivän tenttilukusuunnitelma karahti pahasti Manhattanille ja sen sijaan tyydyttiin neljään vetovoimaiseen maanantaiaamu tuntiin, jossa facebook näytteli pääosaa. Yritin raapustaa taas parhainta lottoriviä, mutta kuulin jonkun muun voittaneen. Lohdutin itteäni kuitenki hyppäämällä satulaan ja nautimalla syksyn väreistä sekä +25C lämmöstä. Tykkään tästä paikasta!

Tykkään myös NYC:stä. Keskiviikkona heitettiin reput autoon ja lähdettiin nauttimaan suurkaupungista. Ekaks yöks oltiin varattu Brooklynin halvin kerrossänky ja kun saavuttiin perille Jaana autto maalailemaan mustaan yöhön kuvia rotista, luteista ja muista samassa huoneessa nukkujista. Rahan vaihdettua omistajaa yliväsyneet vaihtarit könys omaan punkkaan ja yritti saada mielen levolle. Uni ei tullu mustassa huoneessa, jossa jokainen naapurisängystä kuuluva huokaus, kuorsaus ja liikahdus sai elämääkin isommat mittakaavat ja ihoa alko heti kutittamaan, vaikka kämppis oli vanonnu ettei meijän punkkaa ollu ilmiannettu BedBugsRegistryyn. Aamulla silmät revähti auki kun näkökenttään tuli pörröpäisiä surffipoikia, mutta vaihtarityttöjen huomion varasti kurniva vatsa ja silmät turpeina suunnaks otettiin söpö aamupalapaikka.

Seuraavat yöt meni Sohossa couchsurferin luona ja päivät kulu tutustuen toisiin couchsurffareihin, joiden kanssa käytiin kattelemassa niitä paikkoja, joiden olemassaolosta ei oltu oltu tietosia. En oo varmaan ainut, joka ei lakkaa ihmettelemästä ton suurkaupungin suuruutta tai niitä ihmeellisyyksiä, mitä sillä on tarjottavana. Aina jää jotain näkemättä eikä koskaan voi nähä kaikkea. Mutta ei huolta, liput seuraavaa reissua varten on jo taskussa! Seuraavaa lomaa odottaessa on raapusteltava peukalo verillä esseitä ja nautittava säälittävän pienistä vapauden hetkistä tehden itelle tärkeitä juttuja.

Eilen sunnuntaina meitä oli vastassa keltaseks muuttunu pihapuu ja melkein täyskuu. Tänään meitä oli vastassa mies ison puhaltimen kanssa ja kauniit lehdet hävis isoihin pusseihin  meidän reisien vispatessa vauhtia renkaisiin ja paniikin myöhästymisestä nousevan kurkkuun. Elämä on räjähtäny niin pahasti käsiin ettei täällä enää nykyään edes pysytä aikataulussa ja riman alittamisesta on tullu arkea, välillä jopa kilpailua. Kilpailua käydään myös edelleen ajan kanssa. Nyt kun vaihtariporukoiden ovet on vihdoin potkittu auki sitä haluais hummata ihmisten kanssa koulunkäynnin sijaan.

Koska hummailu on vieny aikaa myös bloggailulta, en kerenny kertoa omasta Amerikan puolikkaasta. Se juostiin kukonlaulun aikaan Rochesterin downtownissa. Vastassa oli trikoita, mikrosortseja ja valkosia lenkkareita silmänkantamattomiin kansallishymnin paukahtaessa soimaan. Suomalainen tyyty venyttelemään jenkkien silmien kostuessa ja käden noustessa rinnalle. Pyssyn paukahteassa hengitys huurus ja ensimmäiset askeleet otettiin Amerikan isoimman lipun alla, josta matka jatku kanaalin varrelta pieniä katuja pitkin takasin downtowniin. Katujen varret oli täynnä ilosia, kannustavia ja lehmänkelloja paukuttavia katsojia eikä juoksu olis voinu kulkea huonosti. Jalan ylittäessä maaliviivan vastassa oli bagelit, kaakaot, pizzat ja hedelmät. Kyllä amerikkalaiset tietää, mikä palauttaa parhaiten!

Jotta huominen 12-tuntinen harjottelupäivä ei olis ylivoimanen, alkaa vaihdossa oleva valmistautumaan tiedottomaan tilaan, hyvää yötä

           A