Boston
Tyttöjen ensimmäiset hummerit
Hummerin jakoa
torstai 28. heinäkuuta 2011
Mielikuvitusleikki
Leikitään mielikuvitusleikkiä, jossa minä kerron tarinan ja te kuvittelette tilanteen. Hypätään kauniina perjantaiaamuna nopean auton kyytiin. Istuudutaan 9-vuotiaan lapsen viereen. Syödään hedelmiä, ollaan iloisia ja yritetään samalla antaa huomiota tälle ihanalle tytölle ja hänen äärettömän mielenkiintoiselle pelikonsolilleen. Tiedättehän, se laite jolla voi omistaa kolme hevosta ja jopa harjata niitä! Yhtäkkiä nopean auton vauhti hidastuu ja löydät oman otsasi nojaamasta toisen selkänojaa. Uskot turvavyön pelastaneen henkesi vaikkei pelti kolissutkaan vaan edessä näkyy kilometrien kiiltävien peltien valtameri. Olet jonon hännillä ja se on juuri se paikka, jota kaikki inhoavat. Pian kuitenkin huomaat olevasi keskellä valtamerta, josta ei ole ulospääsyä. Olet säpissä auton takapenkillä pikkutytön ja valkoisen taskukoiran kanssa. Odotat ajan kuluvan ja olet kiitollinen ilmastoinnista.
Kahden tunnin jälkeen auto nytkähtää liikkeelle ja nopean päätöksen vimmassa alle valitaan kiertotie. Kiertotie ei ole nopea tie. Matkalla päämäärään mailimäärät näyttävät kasvavan pienenemisen sijaan ja eteen osuu paljon hidastavia tekijöitä. Ensimmäinen käännös, festarit. Toinen käännös, traktori. Kolmas käännös, markkinat. Tässä vaiheessa olet jo tottunut otsan ottavan ensimmäisen iskun ja takaraivon toisen iskun.
Kuuden tunnin istuminen venyi 8 tunnin istumiseksi kun viimein auto pysähtyy pienen Harriman juna-aseman kohdalle. Heität putkilaukkusi olalle ja pakenet pientä likaista naamaa, joka yrittää tahria valkoisen paitasi. Yrität etsiä varjoa paahtavassa kuumuudessa junalippua tiukasti kourassa puristaen. Nyrkin ote kirpoaa kun käy ilmi seuraavan junan lähtevän 6 tunnin päästä. Mietit vaihtoehtoja a)kuolla nestehukkaan b)maksaa liian suuri summa taksista, joka saisi jokaisen tervejärkisen pukemaan saniteettivaatteet päällensä. Valitset b:n koska olet matkalla NYC:iin ja haluat nähdä ystäväsi.
Hypit junasta toiseen ja yrität näyttää siltä kun tietäisit mihin olet menossa putkikasseinesi. Junan kolistellessa Penn Stationille sinua hymyilyttää, mutta hymysin jähmettyy kostean kuuman lämmön iskiessä kasvoihin. Alat ymmärtämään yhä enemmän ruskean ihon hyötyjä kunnes huomaat ettet ole ainut hikoilija. Albinosta hiileen, jokaisella paidan merkkaa läpimärät pläntit ja naamaa koristaa hikipisarat. Ystävät löydettyäsi ja viikonlopun hikoillessasi saat myöhemmin tietää lämpötilan kohonneen +43`C Manhattanin kaduilla. Pääsit nauttimaan parhaista saunoista metrotunneleissa ja kotiin palattuasi kärsit lämpöuupumuksesta. Tästä kaikesta huolimatta nautit olostasi (olet jo unohtanut omat tuskaisat raivokohtaukset odotellessa metroa, jota ei kuulu tai kävellessäsi tulikuumilla kaduilla hikisten ihmisten ottaessa kontaktia sinun märkään paitaasi) erittäin paljon ja olet valmis lähtemään samaan paikkaan kun 7 päivää edellisestä on kulunut.
Mielikuvitusleikki päättyy tähän. Voit jatkaa sitä mielesi mukaan kunhan se ei lopu päähenkilön kuolemaan. Hän mielellään tekisi vielä muutaman reissun omalla ja kaun odotetullaan kolmen viikon kesälomallaan. Suunaksi hän ottaa itärannikon, mukaan vuokra-auton, ystäviä, teltan, paljon hyvää mieltä ja herkkulakon. Hän aikoo nauttia elämästään kovan opiskelun jälkeen ja palata kämpälle uutena ja rentoutuneena opiskelijana, joka käy tarmokkaana syksyperiodin kimppuun. Tätä kaikkea ennen hänen on kuitenkin hoidettava velvollisuutensa ja suoritettava loppukokeet kunniakkaasti läpi. Toivotaan hänen jaksavan avata tenttikirjansa ajoissa ja jättävän vuosisadan parhaan romaanin rauhaan.
Kahden tunnin jälkeen auto nytkähtää liikkeelle ja nopean päätöksen vimmassa alle valitaan kiertotie. Kiertotie ei ole nopea tie. Matkalla päämäärään mailimäärät näyttävät kasvavan pienenemisen sijaan ja eteen osuu paljon hidastavia tekijöitä. Ensimmäinen käännös, festarit. Toinen käännös, traktori. Kolmas käännös, markkinat. Tässä vaiheessa olet jo tottunut otsan ottavan ensimmäisen iskun ja takaraivon toisen iskun.
Kuuden tunnin istuminen venyi 8 tunnin istumiseksi kun viimein auto pysähtyy pienen Harriman juna-aseman kohdalle. Heität putkilaukkusi olalle ja pakenet pientä likaista naamaa, joka yrittää tahria valkoisen paitasi. Yrität etsiä varjoa paahtavassa kuumuudessa junalippua tiukasti kourassa puristaen. Nyrkin ote kirpoaa kun käy ilmi seuraavan junan lähtevän 6 tunnin päästä. Mietit vaihtoehtoja a)kuolla nestehukkaan b)maksaa liian suuri summa taksista, joka saisi jokaisen tervejärkisen pukemaan saniteettivaatteet päällensä. Valitset b:n koska olet matkalla NYC:iin ja haluat nähdä ystäväsi.
Hypit junasta toiseen ja yrität näyttää siltä kun tietäisit mihin olet menossa putkikasseinesi. Junan kolistellessa Penn Stationille sinua hymyilyttää, mutta hymysin jähmettyy kostean kuuman lämmön iskiessä kasvoihin. Alat ymmärtämään yhä enemmän ruskean ihon hyötyjä kunnes huomaat ettet ole ainut hikoilija. Albinosta hiileen, jokaisella paidan merkkaa läpimärät pläntit ja naamaa koristaa hikipisarat. Ystävät löydettyäsi ja viikonlopun hikoillessasi saat myöhemmin tietää lämpötilan kohonneen +43`C Manhattanin kaduilla. Pääsit nauttimaan parhaista saunoista metrotunneleissa ja kotiin palattuasi kärsit lämpöuupumuksesta. Tästä kaikesta huolimatta nautit olostasi (olet jo unohtanut omat tuskaisat raivokohtaukset odotellessa metroa, jota ei kuulu tai kävellessäsi tulikuumilla kaduilla hikisten ihmisten ottaessa kontaktia sinun märkään paitaasi) erittäin paljon ja olet valmis lähtemään samaan paikkaan kun 7 päivää edellisestä on kulunut.
Mielikuvitusleikki päättyy tähän. Voit jatkaa sitä mielesi mukaan kunhan se ei lopu päähenkilön kuolemaan. Hän mielellään tekisi vielä muutaman reissun omalla ja kaun odotetullaan kolmen viikon kesälomallaan. Suunaksi hän ottaa itärannikon, mukaan vuokra-auton, ystäviä, teltan, paljon hyvää mieltä ja herkkulakon. Hän aikoo nauttia elämästään kovan opiskelun jälkeen ja palata kämpälle uutena ja rentoutuneena opiskelijana, joka käy tarmokkaana syksyperiodin kimppuun. Tätä kaikkea ennen hänen on kuitenkin hoidettava velvollisuutensa ja suoritettava loppukokeet kunniakkaasti läpi. Toivotaan hänen jaksavan avata tenttikirjansa ajoissa ja jättävän vuosisadan parhaan romaanin rauhaan.
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Elämä on ihanaa!
Mun elämään kuuluu niin hyvää. Tänä aamuna ennen kun silmät ehti ravistella unihiekat pois solahti suuhun fazerin sininen hetki ja vaivuin takasin unenomaiseen tilaan.. Käsi hamuili yöpöytää kuudennen kerran kunnes se iski. Viiden palan patukka oli hävinnyt, kadonnut, yksinkertaisesti poissa. Silmät revähti auki, paniikkihiki puski päälle kunnes tajusin ettei tässä hätää. Kämppis Jaanan poikaystävä tuli Suomesta ja toi kokonaisen uuden levyn ilahduttamaan aamuista herääjää. Ponkasin ylös iloisena ja aloin kasaamaan yhteen aamupalaa: ruisleipää ja teetä. Pienet asiat tekee ihmisen onnelliseksi.
Meijän elämä sai vaihtelua viikko sitten. Läppäreiden valossa istuen tultiin Jaanan kanssa tulokseen ettei tulevaa 6 päivän lomaa voi hukata Rochesterissa. Ainoa este oli torstainen uskonnon tunti ja professori Pelottava. Jalat tutisten, kädet hikoillen ja ääni väristen asteltiin seuraavana päivänä keskustelemaan mahdollisesta poissaolosta. Vastaukseksi saatiin tuima katse ja toteamus kahden poissaolon tiputtavan loppuarvosanaa yhdellä pykälällä. Seuraavana aamuna istuttiin vuokrarumaneliöauton kyydissä Amerikan levein hymy huulilla ja lyötiin vitosia roadtripin alkamisen kunniaks.
Kuuma moottorie vei meidät Bostonin sydämeen ja navi ohjas ensimmäiseen sohvapaikkaan. Perillä odotti iso parisänky puhtailla lakanoilla ja ihana tumma Kathe, joka hostas meidät kaks ekaa yötä. Loppuloma yövyttiin viiden jätkän kimppakämpässä, joka oli kun olis sukeltanu keskelle siivoojan unelmaa. Kengät pidettiin jalassa ja vessassa istuttiin ilmassa, luonnollisesti. Mutta Tim kumppaneineen oli mielettömiä tyyppejä.
Päivät Bostonissa meni tennarit sauhuten. Kierettiin kauppoja helmat hulmuten ja visa viuhuen. Kaupunki yllätti vehreydellään, eurooppalaisuudellaan ja pyöräilijöillään. Parasta oli lipittää jääteetä arskat nokalla puistossa maaten tai muuten vaan lämmöstä nauttien. Ravintoloiden edustoja koristi pyöräparkit ja ihmiset oli rentoutuneita. Loma kruunattiin Jaanan kanssa syömällä elämämme ensimmäiset hummerit. Taisteltiin kuoret auki kyynerpäihin asti rasvasilla käsillä ja naurettiin voi leuasta valuen.
Toinen muutos elämässä oli huoneiden vaihto. Pyykkikoria työntäen ja henkareita roikuttaen otin paikkani olohuoneen nurkkapatjalta seuraavien viikkojen ajaksi. Vierailijoiden parhaaksi toivon kuumuudesta huolimatta vaatteiden pysyvän päällä ja kuolan visusti huulien sisäpuolella. Parasta olisi varmasti hommata siveellinen sermi nukkuvan Akan ja ulkomaailman väliin, mutta toivon yöllisen pimeyden hukuttavan selvät näkymät omalle reviirille.
Meillä alko kesäperiodi. Se koostuu uskonnosta ja musiikista. Päivät alotetaan klo 13.00 ja perjantait on aina vapaat. Tää alkaa tuntumaan jo kesältä! Aamupäivät käytetään joko nukumalla tai kipasemalla kanaalin varteen nauttimaan auringosta isojen amerikkalaisten mansikoiden kera. Koska nykyään ollaan jo kavereita uskonnon opettaja Pelottavan kanssa, tunnit etenee keskustelujen parissa joihin jokaisen on osallistuttava omilla mielipiteillään. Luulis olevan helppoa, mutta taidan olla hukassa maailmanuskontojen kanssa. Toisen oppiaineen eli musiikin tunnille hipsittiin varovasti seiniä myötäillen ja takanurkkapaikkaa havitellen. Jouduin keskelle keskipaikkaan. Mutta kaikista omista ennakkoluuloista huolimatta voin sanoa nauttivani noista tunneista. Ollaan tehty musiikkia jalkoja lattiaan polkien ja käsillä pulpettiin hakaten enkä oo enää huolissaan mistään muusta kun laulusta. Toivon muiden säästyvän siltä.
Käytiin nauttimassa rantaelämästä meijän lähimmällä rannalla Lake Ontarion täpötäydellä rannalla. Katseltiin puiden varjosta ruskettuneita vartaloita ja päätettiin tehä nopea hyökkäys nurmikolta. Pian maattiin hiekalla ja intti-ihmiset olis kateellisia meijän maastoutumisesta. Ei tarvittu edes valkosta viivaa iholle. Järvituulesta ja näkymättömästä vastarannasta nauttiessa tuli tunne kun olis ollu ulkomailla, sinne uudestaan ens vapaapäivänä!
Meijän elämä sai vaihtelua viikko sitten. Läppäreiden valossa istuen tultiin Jaanan kanssa tulokseen ettei tulevaa 6 päivän lomaa voi hukata Rochesterissa. Ainoa este oli torstainen uskonnon tunti ja professori Pelottava. Jalat tutisten, kädet hikoillen ja ääni väristen asteltiin seuraavana päivänä keskustelemaan mahdollisesta poissaolosta. Vastaukseksi saatiin tuima katse ja toteamus kahden poissaolon tiputtavan loppuarvosanaa yhdellä pykälällä. Seuraavana aamuna istuttiin vuokrarumaneliöauton kyydissä Amerikan levein hymy huulilla ja lyötiin vitosia roadtripin alkamisen kunniaks.
Kuuma moottorie vei meidät Bostonin sydämeen ja navi ohjas ensimmäiseen sohvapaikkaan. Perillä odotti iso parisänky puhtailla lakanoilla ja ihana tumma Kathe, joka hostas meidät kaks ekaa yötä. Loppuloma yövyttiin viiden jätkän kimppakämpässä, joka oli kun olis sukeltanu keskelle siivoojan unelmaa. Kengät pidettiin jalassa ja vessassa istuttiin ilmassa, luonnollisesti. Mutta Tim kumppaneineen oli mielettömiä tyyppejä.
Päivät Bostonissa meni tennarit sauhuten. Kierettiin kauppoja helmat hulmuten ja visa viuhuen. Kaupunki yllätti vehreydellään, eurooppalaisuudellaan ja pyöräilijöillään. Parasta oli lipittää jääteetä arskat nokalla puistossa maaten tai muuten vaan lämmöstä nauttien. Ravintoloiden edustoja koristi pyöräparkit ja ihmiset oli rentoutuneita. Loma kruunattiin Jaanan kanssa syömällä elämämme ensimmäiset hummerit. Taisteltiin kuoret auki kyynerpäihin asti rasvasilla käsillä ja naurettiin voi leuasta valuen.
Toinen muutos elämässä oli huoneiden vaihto. Pyykkikoria työntäen ja henkareita roikuttaen otin paikkani olohuoneen nurkkapatjalta seuraavien viikkojen ajaksi. Vierailijoiden parhaaksi toivon kuumuudesta huolimatta vaatteiden pysyvän päällä ja kuolan visusti huulien sisäpuolella. Parasta olisi varmasti hommata siveellinen sermi nukkuvan Akan ja ulkomaailman väliin, mutta toivon yöllisen pimeyden hukuttavan selvät näkymät omalle reviirille.
Meillä alko kesäperiodi. Se koostuu uskonnosta ja musiikista. Päivät alotetaan klo 13.00 ja perjantait on aina vapaat. Tää alkaa tuntumaan jo kesältä! Aamupäivät käytetään joko nukumalla tai kipasemalla kanaalin varteen nauttimaan auringosta isojen amerikkalaisten mansikoiden kera. Koska nykyään ollaan jo kavereita uskonnon opettaja Pelottavan kanssa, tunnit etenee keskustelujen parissa joihin jokaisen on osallistuttava omilla mielipiteillään. Luulis olevan helppoa, mutta taidan olla hukassa maailmanuskontojen kanssa. Toisen oppiaineen eli musiikin tunnille hipsittiin varovasti seiniä myötäillen ja takanurkkapaikkaa havitellen. Jouduin keskelle keskipaikkaan. Mutta kaikista omista ennakkoluuloista huolimatta voin sanoa nauttivani noista tunneista. Ollaan tehty musiikkia jalkoja lattiaan polkien ja käsillä pulpettiin hakaten enkä oo enää huolissaan mistään muusta kun laulusta. Toivon muiden säästyvän siltä.
Käytiin nauttimassa rantaelämästä meijän lähimmällä rannalla Lake Ontarion täpötäydellä rannalla. Katseltiin puiden varjosta ruskettuneita vartaloita ja päätettiin tehä nopea hyökkäys nurmikolta. Pian maattiin hiekalla ja intti-ihmiset olis kateellisia meijän maastoutumisesta. Ei tarvittu edes valkosta viivaa iholle. Järvituulesta ja näkymättömästä vastarannasta nauttiessa tuli tunne kun olis ollu ulkomailla, sinne uudestaan ens vapaapäivänä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)