Täällä eletään Halloweenia! Eilen vedettiin ysäri aerobic-ohjaajien kuteet niskaan ja jumppailtiin koulumatka, perillä oltiin sitten sopivissa lämmöissä eikö revähdyksiä päässy tapahtumaan. Koulu oli järjestäny äksöniä ja campus oli koristeltu kurpitsa teemalla. Suomalaiset ohjaajat sai myös vahvistusta Italiasta kun Alexandra päätti liittyä tiimiin ja tuoda vähän tummempaa väriä neonvärihaamujen keskelle.

Tän kämpän överit ei rajotu ainoastaan näin Halloweenin ajoille vaan ollaan saatu nauttia erilaisuudesta tasasin väliajoin. Viime viikonloppuna järjestettiin vaihtareille haikki, jonka suomalaiset ymmärsi hikoiluna. Hengitys huuruten kaahattiin lauantaiaamuna koululle, trikoot kiiltäen ja valkoset tennarit välkkyen. Aamukahvia hörpätessä se luiskahti väärään rööriin kun muut könys paikalle farkut ja saappaat jalassa. Hetken aikaa yritettiin Jaanan kanssa pitää matalaa profiilia ja piiloutua toistemme taakse, mutta heijastimilla varustetut trikoot nappas huomion samallalailla kun pimeessä juostessa. Päästiin kuitenki asian yli ja perille päästessä saatiin huomata, miten handyt ne oli rinnettä kiivetessä! Askeleen pituus ei jääny haarasaumasta kiinni tai hengitys ahistanu liian kireen vyötärönauhan takia. Osa farkkuilijoista teki myös ameriikkalaiset ja kapus rinteen ylös hissin voimin, Amerikassa on vapaus valita!

Viime viikon perjantaina käytiin myös kokemassa ensimmäinen Haunted Hayride. Istuttiin traktorin vetämään heinäkärryyn ja lähdettiin ajamaan keskelle metsää viini-istutuksien välistä. Paikat oli valittu pelottomina kärryn reunalta, joka osottautu Jaanan osalta ajoittain virheeks. Sysipimeetä polkua eteenpäin ajaessa polkujen reunamilta hyökkäili kammotuksia, joista kiitokseksi Akan kädet sai kouraisuja kiljahtelevalta kämppikseltä: maalla asuneena mun oletettiin olevan tottuneen pimeeseen (?). Palkinnoksi omasta rohkeudesta ostettiin kierroksen päätyttyä uppopaistettuja tän maan herkkuja ja maattiin levynä autossa valkosten jauhojen turvotessa sisällä.

Päästiin kokemaan myös tällä viikolla jotain sellasta, mikä ajaa meitä eteenpäin opiskeluissa. Onnellisen sattuman kautta saatiin pukea siniset kuteet päälle, asettaa suojus kasvojen eteen ja mennä seuraamaan avosydänleikkausta perus räkäosaston sijaan! Alkupelot omasta kaatumisesta melkein hengettömänä leikkaussalin lattialle hälveni kun kaikki energia meni tiiviiseen tuijottamiseen. Meille 160-senttisille oli varattu pienet jakkarat ja siinä me sitten Jaanan kanssa kuikittiin sydänkirurgin selittäessä mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Operaatio alko rintalastan sahauksella ja nyt myös tiedän, miltä ihmisen liha haisee poltettaessa. Kokemus oli uskomaton ja päivän ainoana pelkona oli ajatus omasta rysähdyksestä potilaan päälle meidän kahen yrittäessä hakee yhä vaan parempaa näkymää samalla yrittäen pysyä steriilin "seinän" likasella puolen. Onnistuttiin ja oltiin pelkkää hymyä loppupäivä!

Koulu on tavalliseen tapaan järjestäny paljon päänsärkyä ja vähästä unta, mutta huominen tentti tietää vapaustusta velvollisuuksista vähään aikaan. Päivät muuttuu liian nopeesti yöks ja viikonloput Rochesterissakin käy vähiin. Kahen viikon päästä oon sitten NYC:ssä nauttimassa kera maman ja siskon, unohtamatta luvattua irtsaripussia ja ruisleipää. Life is good!