Musta on tullut täysipäiväinen opiskelija. Niin täysipäiväinen, että alkuyö menee tehtäviä ruksatessa ja loppuyö sängyssä pyöriessä koska tuleva koe on laittanu stressimittarin tulipunasen puolelle. Stressistä huolimatta oon oppinu jotain sukupuolitaudeista, raskaudesta ja kaikista mahdollisista ongelmista siihen liittyen sekä päässy kokemaan ensimmäisen harjottelupäivän äitiyspolilla. Siellä saatiin kuunnella vastasyntyneiden sydänääniä, kylvettää ja ylipäätään ihastella niitä täydellisiä pikku nyyttejä.
Harjottelussa päästiin myös näkemään kaksi vuorokautta vanhan poikavauvan ympärileikkaus. Aikanen herätys ja huonosti syöminen kostautu loisteliaasti ennen lounasta tähän leikkaukseen: teki niin pahaa, että melkein pyörryin. Omat jyrkät mielipiteet ja arvot nousi aika nopeesti pintaan sairaanhoitajien tuikatessa puuduspiikin ilman mitään valmistavaa tekijää suoraan vauvan alapäähän. Ei oikein.
Mun tämänhetkinen ressaaminen on menny jo niin pitkälle, että elottomat olennotkin on alkanu hautomaan itsetuhosia ajatuksia mun puolesta. Eilen hampaita jynssätessä wc:n lasinen lamppukupu tippu suoraan viereen ja särky ziljooniks sirpaleiks. Sain melkein sydärin ja lasia päälle. Puhukaa vielä särkyneestä sydämestä!
Päätettiin viime lauantaina laittaa opiskelijaelämä risaseks ja lähdettiin tuulettumaan tyhjän kämpän kätköistä kickball (http://en.wikipedia.org/wiki/Kickball) turnajaisiin. Meidän joukkue oli ylivoimasesti lahjakkain häviäjä ja kahen hikisen pelin jälkeen löydettiin paikamme katsomosta. Saavuttiin paikalle valkosina voittajina ja lähdettiin menee kuumapunasina lobstereina. Seuraavat yöt meni ihosyövän pelossa ja aloe vera pulloa rutistellessa. Musta tulee maailman kurttusin Akka.
Yleisön pyynnöstä kerron miten Suomen mm vaikutti elämäämme: söimme tortilloja Pertun, Lasan ja Jaakon sekä kämppisten voimin. Huudettiin vähän, manattiin täällä oloa vähän enemmän ja saatiin seuraavana päivänä valitus alakerran mummolta juoksuaskeleista. Ollaan alettu kävelee varpaillaan villasukat jalassa ja puhutaan kuiskaten. Oikeesti? Kaikella suomalaisella rakkaudella hyvä alakerran seniori, musta ei oo hiljaseks enkä aio koskaan muttua sellaseks ellei seuraava lamppu jysähdä muhun niin kovaa, että se vie puhekyvyn.
Mutta nyt lähen kurtistelee kurttujani runoanalyysin ääreen ja odottamaan seuraava jysähdystä tässä elämässä,
-A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti