Heräsin valkosipulin päihdyttävään tuoksuun enkä viittaa omasta kurkustani kumpuavaan löyhkään vaan jonkun onnellisen posauttaman eväspussin sisältöön megabussissa. Tämä onnellinen saa nauttia eväänsä noin 80 silmäparin seuratessa. Itse ajattelin olla kurkottamatta kaulaani ja aloin asettelemaan itseäni ja läppäriäni asentoon, joka pysyisi mukavuusalueella. Laittamalla ittensä kahteen 90 asteen kulmaan (osoittautu ihmeen hankalaks), heittämällä läppärin näppäimistön edessä istuvan selkänojaa kohti ja näytön suoraan kohti taivasta sekä luonnollisesti nostamalla hartiat korviin aloitan tämän mukavan näppäilytuokion.
Nyt mietin missä vaiheessa bussin istuintila on käyny liian pieneksi. Putkikassin nappaaminen onnistuu ujuttamalla hihnat varpaiden väliin ja voimistamalla omia jalkalihaksia. Ekalla kerralla otin riskin, littasin oman pääni ikkunan ja edessä istuvan teinipojan nukkuvan pään väliin samalla kun oma takalisto nousi vieressä istuvan mustan miehen syliin. Nyt oon pysyny omien viivojeni sisäpuolella, mutta jännitän oman rakkotuntemusten voimistumista ja vieressä istuvan herättämistä yli kun en aio pomppusella tiellä hypätä. Vois myös olla, että reissussa surkastuneet lihakset kieltäytys tästä machonäytöksestä ja läsähtäisin kesken hypyn uudemman kerran FBI arskapäisen-näkösen herran syliin. Mahtava kun ihmiset pitää kiinni omasta tyylistään jopa nukkuessa ja sateen tehdessä polkuja ikkunaan.
Tämän kesän lomasta on eletty vasta neljä päivää ja huomaan olevani elämäni huonoimassa lomakunnossa. Syytän hajoituksen puutetta ja liiallista työntekoa mielettömästä väsymyksestä, joka iski mut kuoleman nopeasti uneen heti bussiin noustessa. Liian vähällä unella tuskin on osaa asiaan. Edessä on vielä pitkä roadtrip itärannikkoa pitkin ja peilistä kurkkiviin pandasilmiin saa tottua.
Olen huomannut joitakin muutoksia itsessäni. Ennen jo sanan "odotus" sanominen sai Akan hermoromahduksen partaalle tai mihin tahansa liittyvä päämääröttyys oman itsehillinnän katkeamaan ja kielen laulamaan kauniita ajatuksia ilmoille. Nyt epätietoisuus otetaan vastaan nukkumalla puolituttujen sohvalla 12-tunnin varotusajalla ja odotusajan iskiessä päälle otetaan tiukka noja vasten lähimpää elotonta kappaletta. Myös ystävällisen miehen tuoma pullolaatikko otetaan kiitollisena vastaan.
Lähdin NYC:iin ylpeänä omasta travel light-taidoistani kunnes kuulin takanaistuvan dj-jätkän lähteneen kolmen päivän reissuun ilman ainuttakaan samsonitea. Toivon boksereiden puhdistuvan itsestään ja annan respectiä samalla kun manailen omaa turhuutta. Manhattanin katuja pitkin laahustaessa takasin bussipysäkille ja hikinorojen jättäessä sihahtaen jälkiä asfalttiin ajattelin ettei oma 8kg acer todellakaan lukeudu kevyeen reissailuun. Nopeita laskelmia päässäni tehden päätin, että ens kerralla mun putkikassin saumoja rikki paukuttelee omenamerkki tai edes sen pahvinen mainos. Pahvia voi sitten vilautella mutta blogipäivitykset jää vähän vähemmälle.
Ensimmäiset lomapäivät meni suupielet ylhäällä kun Suomesta yhden päivän aikana rantautu rinkkaselkäsiä skeittipoikia (pitäs varmaan jo puhua miehistä) yksi kädellinen. Kenelle ei kelpais hyvä seura ja irtsaripussi, herkkulakko paukahti jälleen kerran rikki vatsan turvotessa sokerimäärästä. Edessä on rankka valehtelu unkarilaiskaverille, mutta en usko sen tajuavan irtsarien arvoa kolmen kuukauden tauon jälkeen. Lohdutuspalkinnoks sille vois ostaa muffinssin, oltas tasoissa. (Sanoo yli ½kg syönyt kuukasvo)
Lähden jatkamaan lomaani ennen kun mun läppäri polttomerkkaa mun reidet, uskon kanssamatkustajien mielummin haistelevan valkosipulin kun käryneen lihan tuoksua. Jäädään koodeille,
A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti